The Paris Photo – Aperture Foundation Photo Book Awards 2013

R1 Kunsthalle
2.– 21. September 2014
Väinö Linnan aukio 13, Finlayson, Tampere
Puh./Tel. +358 (0)3 5656 6411
ti–pe 9–17, la–su 11–18

Yhteistyössä / Co-organized by: Aperture Foundation, New York and Paris Photo.
“Aperture, a not-for-profit foundation, connects the photo community with the most inspiring work, the sharpest ideas, and with each other – in print, in person and online.”

T

Read More

Issa Touma

Issa Touma_juryIssa Touma (1962, Syyria) on itseoppinut valokuvaaja, joka perusti Lähi-Idän ensimmäisen valokuvagallerian  vuonna 1992. Neljä vuotta myöhemmin hän perusti Le Pont Organisationin ja Gallerian edistääkseen ilmaisunvapautta ja stimuloidakseen Aleppon ja Syyrian taidekenttää kansainvälisten tapahtumien kautta. Vuonna 1997 hän perusti Aleppon kansainvälisen valokuvafestivaalin: Aleppo International Photo Festivalin on sanottu olevan Länsi-Aasian ensimmäinen kansainväliseen nykyvalokuvaan keskittyvä tapahtuma. Issa Touma on järjestänyt festivaalin vuosittain. Syyrian kriisin aikana hän on työskennellyt aktiivisesti helpottaakseen elämää päivittäisten vaikeuksien keskellä taiteen avulla.  Art Camping, jonka yksi perustajajäsen Touma on, järjestää työpajoja sisällissodan jaloista kotiseuduiltaan paenneille nuorille pakolaisille.

Muutamia kuukausia sitten sain kutsun osallistua juryn jäsenenä Backlight Photo Festivaliin 2014. Suostuin välittömästi. Elän sodan runtelemalla alueella kovissa olosuhteissa – täällä pommitukset ovat arkipäivää – joten minulle oli mieluisaa tarttua normaalista elämästä muistuttavaan toimeen.

Juryn jäsenen tehtävä palautti minut entiseen työarkeeni kuraattorina. Kaikkiaan 840 kuvaportfolion katsastaminen sodan keskellä ei todellakaan ollut helppoa, varsinkin kun työtä rajoittivat hitaan internetyhteyden lisäksi jatkuvat sähkökatkokset ja yötä päivää toistuvat pommitukset. Hitaasti edeten keräsin joka päivä rohkeutta ja lähdin internetkahvilaan tutkimaan taiteilijoiden töitä. Siellä seuranani oli generaattorin pörinä ja muiden asiakkaiden puheensorina.

Hakuprosessiin osallistuneiden taiteilijoiden kuvissa kohtasin sekä konflikteja että sykähdyttäviä elämäntarinoita eri puolilta maailmaa. Niitä katsellessani huomasin, että aiemmin kuraattorin työssäni kuvat olivat tuntuneet erilaisilta. Tällä kertaa en ollut festivaalien palveluksessa siisteissä sisätöissä katsellen inhimillisiä tarinoita ainoastaan taiteellisesta näkökulmasta. Tällä kertaa elin itse sellaisen todellisuuden keskellä, josta useimmat kuvista kertovat. Näin mitä uhrit näkivät, koin valokuvaajien ja uhrien kanssa samat tunteet.

Kyllä, useissa portfolioissa yli kahdeksansadan joukossa oli tarinoita konflikteista, ja niiden uhrit olisivat voineet olla Aleppossa viimeisen kahden vuoden aikana tapaamiani ihmisiä. Tunsin kuvat ruumiissani ja aistin kuvien ihmisten tunnetilat. Minun arkeni kuvastui siirtolaisten kasvoilla, nuorten sotilaiden tarinassa ja monessa muussa – oli hyvin vaikeata keskittyä valitsemaan ehdokkaista 15 parasta. Nyt työ on tehty, ja festivaali saa hienon näyttelyn.

Jos pääsen näyttelyn avajaisiin katsomaan alkuperäisiä teoksia, lähestyn niitä mielessäni omakohtaiset kokemukseni kolmen viime vuoden ajalta. Backlight 2014 esittelee pienen otoksen elämästä täällä äiti maan pinnalla. Elämä voi näyttäytyä ruman epäinhimillisenä, mutta on myös omastaan antavia ja toiveikkaita ihmisiä, niitä jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Mielestäni näyttelyn kuvat ilmentävät ihmisyyttä: monia eri kieliä, monia erilaisia elämäntyylejä. Kuitenkin kärsimys ja konfliktit yhdistävät meitä, ja kärsimme silloin kaikki samalla tavalla.

Lopuksi haluan kiittää Tuulaa, Mihaa ja Anahitaa, oli kunnia saada työskennellä kanssanne.

 

 

Read More

Anahita Ghabaian Etehadieh

Anahita Ghabaian_juryAnahita Ghabaian Etehadieh (1962, Iran) on Teheranissa toimivan Silk Road Gallerin omistaja ja johtaja. Hän on erikoistunut valokuvaukseen ja toimii kuraattorina vuonna 2001 perustamassaan Silk Road Galleryssä. Ghabaian Etehadieh on tunnettu työstään iranilaisen valokuvan parissa ja hän on kuratoinut  lukuisia kansainvälisiä näyttelyitä. Vuonna 2009 hän oli Photoquai – the biennial of the images of the world (Quai Branly museum, Pariisi) taiteellinen johtaja. Vuonna 2011 hän julkaisi iranilaista valokuvaa avaavan teoksen ”La photographie iranienne, Un regard sur la création contemporaine en Iran” (Iranian photography, a contemporary look at art in Iran). Hän on kirjoittanut valokuvasta lukuisia artikkeleita koko uransa ajan.

 

Saatuani sähköpostilla kutsun tulla juryn jäseneksi, tutustuin ensi töikseni festivaalin internetsivuihin. Kiinnostukseni heräsi ja innostuin, kun luin: ”Backlight edistää kulttuurienvälistä dialogia keskittyen piilotettuun, verhottuun ja unohdettuun”. Kun sitten näin, ketkä muut olisivat juryssa, päätin lupautua tehtävään.

On selvää, ettei noin 800 osallistujan joukosta ole helppoa seuloa voittajakuvia. Huolellisen harkinnan jälkeen ja hyvässä yhteisymmärryksessä päädyimme valikoimaan, jonka on nyt nähtävillänne festivaalilla. Eri puolilta maailmaa tulevien valokuvaajien työt edustavat laajaa aiheiden kirjoa, mutta erityisenä painopisteenä on ihmisyyden kuva. Valitsemamme teokset ovat kuin matka, joka yltää maailman itäisimmästä kolkasta kaikkein läntisimpään: ne kertovat sodista ja mielenilmauksista, lasten valmentamisesta taisteluun, oman onnensa nojaan jätetyistä nuorista, jotka elävät alkeellisissa oloissa ilman oikeuksia. Kuvat kertovat valtaapitävien ahneudesta ja voitontavoittelusta ja siitä, miten vähän he piittaavat toisten ihmisten turvallisuudesta. Kuvat kertovat sensuurista, ihmisryhmien huomiotta jättämisestä, teollistuneen maailman kääntöpuolesta, yhteiskuntien uskonnollisesta ja etnisestä suvaitsemattomuudesta. Kuvat näyttävät, kuinka riistämme luontoa, ne kertovat ihmisistä, joiden ainoa mahdollisuus on ollut lähteä kotiseudultaan ja asettua armottomaan urbaaniin ympäristöön. Näemme myös kertomuksia siitä, miten ihmiset elävät eroavaisuuksistaan huolimatta rinnakkain kaikessa rauhassa, nuorista jotka vapaasti valitsevat itselleen uuden kodin ja sopeutuvat mitä erilaisimpiin paikkoihin, äitiyden kauneudesta, erilaisista yhteisöistä ja tavoista elää. Kuvat näyttävät humoristisesti, millaista on suorittaa merkityksettömältä vaikuttavaa työtä vakavalla arvokkuudella. Tapaamme myös ihmisiä, jotka ovat saaneet tarpeekseen muodin sanelemista säännöistä!

Juryn jäsenille on ollut tärkeää, että valitut työt edustavat monipuolisesti erilaisia taiteilijoita eri puolilta maailmaa. Tämän linjauksen vuoksi monta ansiokasta työtä rajautui valitettavasti pois. Festivaalilla esillä olevat teokset ilmentävät maailmaa sellaisena kuin se on nyt, maailmaa jonka olemusta ihminen on historiansa alusta asti pyrkinyt ilmaisemaan taiteen avulla. Valokuvaus on erilaisten yhteiskuntien yhteinen ilmaisumuoto, ja kuvien kieli muotoutuu yhteiskunnassa vallitsevien odotusten ja traditioiden mukaan. Valitsemamme kuvat näyttävät tämän erilaisuuden kirjon.

Näkökulmien monimuotoisuus luo festivaalille rikkaan dialogisen hengen niin esteettisesti kuin inhimillisten arvojenkin kannalta. Valokuvaus on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin henkilökohtainen ilmaisun muoto. Samalla kun kuvaaja vangitsee kohteensa kuvaan, hän tuo esiin ideologisen positionsa, tunnetilansa voimakkuuden ja näkemyksensä siitä, mitä on olla olemassa. Kaikkia festivaalin teoksia näyttääkin yhdistävän tunteen läsnäolo jokaisessa kuvassa.

Read More

Miha Colner

Miha Colner_juryMiha Colner (1978, Slovenia) on taidehistorioitsija, joka työskentelee laaja-alaisesti nykytaiteen kentällä, niin kuraattorina, kirjoittajana kuin toimittajakin. Colner on mukana lukuisissa hankkeissa kotimaassaan sekä kansainvälisesti, hänen fokuksensa on  tutkimuksellisuudessa ja kuratoinnin merkityksellisyydessä taiteen esittämisessä. Vuodesta 2006 lähtien hän on työskennellyt kuraattorina ja koordinaattorina Ljubljanassa toimivassa Photon-Galleryssa (Centre for Contemporary Photography). Hän on erikoistunut valokuvaukseen, videoon ja mediataiteeseen.

 

 

Backlight 2014 -festivaalin aihe – miten ryhmät, yhteiskunnat ja yhteisöt ratkaisevat sosiaalisia ja poliittisia kysymyksiä – sai minut pohtimaan osallistuvan toiminnan merkitystä. Käsitykseni mukaan yhteisön tulisi tukea yksilöä, joka ei omin voimin pärjää. Kokemus kyllä vahvistaa tämän, mutta tosiasia on, että ihmiset ovat varsin irrationaalisia olentoja. Kirjassaan The Darwin Economy. Liberty, Competition, and the Common Good Robert H. Frank kirjoittaa, että ”yksilön (eläimen) intressit ovat usein huomattavassa ristiriidassa oman yhteisön (lajin) etuun nähden”.

Aikamme on mullistanut tavat, joilla määrittelemme yhteisiä arvoja ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan tekijöitä. Toisen maailmansodan jälkeisellä vaurastumisen ajanjaksolla (ainakin eurooppalaisten) valtioiden katsottiin olevan (paljon enemmän kuin nyt) kaikkien kansalaisten asialla tasapainottaen hallinnollisin keinoin näiden tarpeita ja haluja. Nykyään valtion roolit ovat muutoksessa, ja uusista rooleista on seurannut lisääntyvää kansallismielistä kiihkoilua ja kehnoa taloudenpitoa. Monet ennen taloudellisesti turvattua ja rauhallista elämää viettäneet ihmiset kokevat nyt olevansa pettyneitä ja uhattuja. Vakaan talouden ajat ovat ohi, ja kansalaiset ovat alkaneet ilmaista tyytymättömyyttään nähdessään, kuinka luokkayhteiskunta ajaa ihmisiä armotta erilleen ja julkisia varoja vuotaa yksityissektorille. Vaikuttaa siltä, että universumimme (minun näkökulmastani siis Eurooppa) on tienhaarassa, jossa toiseen suuntaan haarautuu äärimmäisyyksiin viety individualismi eli jokainen vastatkoon itsestään – ja toiseen toivo asioiden ajamisesta kollektiivisen toiminnan keinoin. Tällainen aktivismi on tosin kolmen viime vuosikymmenen aikana leimattu tehottomaksi ja vain hankaluuksia aiheuttavaksi toiminnaksi. Kysymykset toimivasta yhteisöstä ovat nyt todellakin ajankohtaisempia kuin koskaan ennen.

Aina 1900-luvun alusta lähtien valokuvaa on käytetty sosiaalisen ja poliittisen toiminnan välineenä. Kuten FSA:n (Farm Security Administration) laaja dokumentointiprojekti tai Magnum-kuvaajien idealismi osoittavat, ovat valokuvaajat usein asettuneet kärsivien puolelle ja levittäneet tietoa epäoikeudenmukaisista oloista tai vallan väärinkäytöstä. Myös Backlight-festivaalille hakeneiden kuvaajien töille on tyypillistä, että niissä näytetään joko aktiivisten ihmisten myönteisiä saavutuksia tai erilaisten sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten kehityskulkujen mukanaan tuomia karuja lieveilmiöitä. Kuvaajat nostavat nähtävillemme rinnakkaisia maailmoja, vaihtoehtoisia yhteisöjä ja uskonnollisia tai aatteellisia ryhmiä, he näyttävät absurdeja yksityiskohtia, antavat äänen huono-osaisille tai marginaaliin jääneille yhteisöille, ja yksinkertaisesti kommentoivat nykypäivän maailmaa. Kuville on tyypillistä ambivalentti kerronta, joka ei anna katsojalle valmiita vastauksia. Valokuvat vaativat yleisöltä syvällistä ajatuksellista panosta, asiayhteyksien tunnistamista ja aktiivista otetta. Nykyään monet asiat tarjoillaan meille valmiina, mutta tällaiset teokset virittävät ajattelemaan ja auttavat meitä ymmärtämään maailmaa paremmin.

 

 

Read More

Tuula Alajoki

TuulaTuula Alajoki (1975, Suomi) toimii kuraattorina ja Backlight -valokuvatapahtuman projektipäällikkönä. Hän on ollut Valokuvakeskus Nykyajan aktiivitoimija vuodesta 2001 ja työskennellyt Backlightin hyväksi vuodesta 2008. Alajoki on työskennellyt kulttuurikentällä laajasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin, projektihallinnasta nukkeanimaatioihin. Nykyisin hän keskittyy työssään pääasiassa valokuvanäyttelyihin ja kuratointiin. Alajoki on kuratoinut kotimaisia ja ulkomaisia valokuvanäyttelyitä Suomessa. Alajoki on koulutukseltaan kuvataiteilija (AMK) ja taiteen maisteri.

 

Aloittaessani Backlightin projektipäällikkönä ja kuraattorina halusin ehdottomasti taiteilijoille järjestettävän avoimen haun. Teema jätettiin tarkoituksella avoimeksi ja odotetusti myös äänensanomattomat, silti harkitut aihepiirit ja sitoumukset tulivat vahvoina esiin 840 hakemuksen joukossa. Hakemusten taso oli palkitseva ja teeman juonteiden käsittely ja kirjo luultavasti yllätti meidät kaikki.

Mitä avoin taiteilijahaku mahdollisti ja mikä itsestäni tässä on myönteistä, on mahdollisten aiempien saavutusten merkityksettömyys projektien sisällön kiinnostavuudessa. Merkityksellisiksi nousivat puhuvat kuvat. Osa puhui selvää kieltään heti alussa, toiset vaativat tarkempaa kuuntelua tai vuoropuhelua toisen sarjan kanssa tullakseen teemallisesti ymmärretyiksi.

Osalle taiteilijoista tämä Backlight on ensimmäinen näyttely kotimaan ulkopuolella, toiset ovat jo hyvässä vauhdissa urallaan. Ilo on minun puolellani toivottaessani teidät tervetulleiksi osaksi tätä tapahtumaa. Erilaiset taustat, ikä ja maantieteellinen sijainti ovat asioita, jotka tekevät näistä keskusteluista kiinnostavia avaamalla meille uusia näkymiä, mutta myös näyttämällä meille jotain tuttua ja läheistä välimatkoista huolimatta. Olisipa meillä enemmän näitä keskusteluja, löytämisiä toivon pilkkeistä ja ihmisyydestä, vaikka se vaatisikin katsomaan tarkemmin myös epämieluisaan ja ei-toivottuun, rinnakkaisiin todellisuuksiin.

Read More

Zoé Beausire: How can we build trust in documentary photography nowadays?

 

zoe

 

Zoé Beausire (*1987) is a Swiss photographer living in Berlin. Her work is focused on documentary photography and how telling stories is a way of questioning reality. She published ”Rosette, Mauricette et Roby” with Kominek in 2012 and self-published ”Where the Birds Used to Sing” in 2013.

 

 

This residence is for me a great opportunity to increase my curatorial knowledge. It could really give me the opportunity to get experience in a field that I have always wanted to know better and to develop some future projects with the other residents.

How can we build trust in documentary photography nowadays?

Beyond the basic things, like spending a lot of time with the subject and showing them the pictures that you are taking, there is something more subtle, more important.I think the photographer must be aware that his pictures are always also about himself. He is always involved in the process by his choices. Objectivity has never existed in photography and making a documentary is only telling a story. Assuming that a documentary is only showing the point of view of the photographer will also build trust with the viewer. One can agree or disagree with the perception of the photographer but there is no longer a search for universal objectivity.

Another point about the relation between trust and photography seems relevant to me. Photography has always been seen as a witness to reality, an automatic recorder of the real. We still trust in some codes of representation that we recognize as part of our collective imagination.

How do artists nowadays play with those codes and question the photograph as document?
Is sometimes the building of falseness the better way to speak about our reality?

 

 

Read More

Dennis DeHart: Reflecting Residence

dennisAs a Backlight resident, I am developing partnerships within the European network of photographers, festivals, organizations, and curators. As a both a professional American artist/photographer and university professor, I am also learning about the role of the arts/photography and culture within the European Union and Finland. As part of the residency I am developing new photographic works of art that draw from place based experiences. Specifically I am weaving together portraiture, still lifes, and landscapes into series of images that explore nature and culture.

Summary of presentation
My presentation focused on the concept of the “west” in regards to representations and mythologies associated with the American West, as depicted in popular culture, and ethnographic/ historical imagery. I specifically employed the concept of the “myth of the west” as a vehicle to talk about issues of representation in context of trust. Drawing from the book, “Photography Changes Everything”, I presented remarks from the essay, Photography Changes The Way Cultural Groups are Represented and Perceived by Edward Schupman. Some key points from Schupman’s essay include:
-The Multiple “face values of a photo”
-Notion that photos can be used as rich educational material, though used carelessly, fuel romanticized stereotypes
-While photos serve as important visual records, they are not objective and can easily tell as many lies as truths.
Photos need to be read carefully.
http://Click.si.edu

Works in Progress

My artistic process includes photographing and editing images everyday during my residency. During the past week I have “collected” images from a diversity of contexts including landscapes, still lifes, and portraits. I am interested in mixing qualities of light in order to illuminate spaces and colors. My process includes working intuitively with the images.

back_anna

 

bed


wood_paper TRUST
-Confidence, reliability, credibility, believable, assurance, caring, promise, expectations, faith (non religious), reliability
-Dual nature of trust
-Authorship, inside/outside, ethics
– Mythologies; assumptions inform notions of trust
-Trust in terms of visibility, access (politics of representation)
-Ecological issues. Reliability in terms of nature/environment

Trust in terms of the environment, economics, sociological, European Union, politics of representation.

Read More

Northern Ireland: Trust and Mistrust

 

claire2

 

Clare Gallagher (b.1978) is a photographer and lecturer from Northern Ireland. Her work explores the poetics of the everyday and expresses a belief in the ordinary, small, often overlooked moments and practices of daily life.

 

 

 

Northern Ireland: Trust and Mistrust

Northern Ireland’s Troubles and post-conflict state have tended to be depicted by dramatic images of terrorism – riots, explosions, guns, soldiers – most often taken by outsiders with a deadline and little time to delve into the complexities of a modern European society with extraordinarily high levels of violence and tension. The majority of images of the conflict presented in the media fulfil the audience’s assumed need for sensational pictures and neat, black-and-white issues.

Distrustful of these simplistic, biased images, Northern Irish photographers over the last 30 years have been exploring these issues and the means of representing them. Now, a new generation of young photographers is engaging with the legacy of that violence and mistrust and the hackneyed, out-of-date representations of their home, and is attempting a subtle and sensitive examination of their experience of Northern Ireland in the 21st century.

220px-Elephant_tracking_shot

 

 

 

 

http://www.youtube.com/watch?v=KyRL73HIvqg
Alan Clarke’s film Elephant (1989)

DogB

 

 

 

 

http://www.paulseawright.com/sectarian.html

Paul Seawright – Sectarian Murders (1988)

innocent

 

 

 

 

 

http://davidfarrell.org/photographer.htm
David Farrell – Innocent Landscapes (2001)

6-02_WD-91-PH-116-sm

 

 

 

 

http://www.theguardian.com/artanddesign/2009/
apr/
22/willie-doherty-artist-of-the-week-troubles
Willie Doherty – Shifting Ground (The Walls, Derry) 1991

tumblr_mg5j7h6S8J1qht7keo1_r1_500

 

 

 

 

 

http://www.paddykelly.net/work.
htmlhttp://www.paddykelly.net/work.html
Paddy Kelly – Bogland

ulstunivba_image_large_20_30_44_10-05-12

 

http://www.source.ie/graduate/2012/ulstunivba/ulstunivba_student_20_29_42_10-05-12/ulstunivba_student_20_29_42_10-05-12.php
Aisling Kane – Virgin Territory

00f2e0f605c2545aaca15d38365c1570

 

 

 

 

 

http://www.lewisrankin.com/131810/
1372324/portfolio/police-presence
Lewis Rankin – Police Presence

Read More

Symposium

The Backlight ´11 Symposium consists of public guided tours, related exhibitions and screenings in public space, thematical lectures and open discussions, workshops and portfolio reviews for art students and photographers.

Symposium timetable will be revealed in the week 37

Read More