Nina Laine: Luottamus on aineetonta lainaa

Nina LaineFT Nina Laine kirjoittaa luottamuksen ja sen tuottaman sosiaalisen pääoman vaikutuksista arjen sujuvuuteen sekä ihmisten välisiin vuorovaikutussuhteisiin. Tekstissään hän esiin nostaa luottamuksen mahdollistaman molemminpuolisen hyödyn niin työelämässä kuin sen ulkopuolellakin.

Nina Laine työskentelee työyhteisövalmentajana ja konsulttina omassa yrityksessään. Hän on tutkinut työelämän luottamusta Suomessa ja kirjoittanut aiheesta useita julkaisuja. Laineen väitöskirja käsitteli luottamusta esimiehen ja alaisen välillä. Luottamus on aineetonta lainaa Luottamus on aineetonta, mutta sen vaikutus voi siirtää vuoria. Luottamus vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen. Kun ihmisjoukko yhdessä uskoo tekemiseensä ja toisiinsa, ponnistus muuttaa maailmaa ̶ tai ainakin lähipiiriä. Luottamus suuntautuu aina tulevaisuuteen, siksi se on eteenpäin vievä voima. Luottamus on kuin aineetonta lainaa, jonka annamme sille, johon luotamme. Kun ihmiset luottavat toisiinsa, he uskovat toistensa sanoihin ja lupauksiin. Ihmisen, johon luotetaan, on helppoa toimia. Hän saa muut uskomaan itseensä ja tekemään asioista puolestaan. Kun on luottamusta, niin arki sujuu kitkattomasti sekä työpaikoilla että kotona. Luottamus on tärkeää juuri siksi, että se saa arjen rullamaan olipa kyse hoidettavista asioista tai ihmissuhteista.

Luottamus on yhteistyön vipuvarsi

Luottaminen on välttämätön edellytys lähes kaikelle yhteistoiminnalle. Niinpä joudumme toistuvasti luottamaan myös ihmisiin, joita tunnemme huonosti tai ei ollenkaan. Esimerkiksi kotiaan remontoiva ottaa riskin tilatessaan työn uudelta remonttifirmalta. Mitä jos urakka venyy, työn laatu ei miellytä tai timpuri katoaa? Liike-elämässä luottamus on kysyttyä valuuttaa varsinkin alihankintaketjuissa. Kuitenkin riskejä on toistuvasti otettava, jotta bisnes pyörisi ja kasvaisi. Globalisaation myötä yhteistyö eri puolille maapalloa on monen arkipäivää ja yhteistyökumppanien tunteminen voi olla sähköpostien ja videoneuvotteluiden varassa. Silti uusia luottamussuhteita on rakennettava, sillä pitäytyminen yhteistyössä vain tuttujen toimijoiden kanssa lamauttaa toiminnan. Kasvu vaatii luottamusta. Riski ja luottamus kuuluvat yhteen. Toisin sanoen luottamus edellyttää jonkinlaista riskiä, sillä täysin kontrolloidussa tilanteessa luottamusta ei tarvita. Joskus on otettava riski ja päätettävä luottaa, vaikkemme ole täysin varmoja, miten asiat tulevat menemään. Harkittu riskin ottaminen on tapa venyttää luottamusta. Kun luotamme, annamme toiselle mahdollisuuden olla luottamuksen arvoinen.

Hyvät aikeet ja osaaminen luovat luottamusta

Entä mikä saa meidät luottamaan toiseen ihmiseen? Arvioimme toisessa ihmisessä, tietoisesti tai tiedostamattamme, hänen vilpittömyyttänsä ja hyväntahtoisuuttansa. Luottamus syntyy, kun koemme, että toisella ihmisellä on hyvät aikeet. Tällöin uskomme toisen puhuvan totta ja luotamme siihen, ettei hän tietoisesti halua aiheuttaa meille mitään pahaa. Tämä on luottamuksen moraalinen puoli: Luotamme vilpittömiin ja hyvää tarkoittaviin ihmisiin ja välttelemme vilpillisiä. Ihmisten väliseen luottamukseen tarvitaan hyvien aikeiden lisäksi osaamista. Ammattitaito, tieto ja kyvykkyys ovat pohja, jolle ammatillinen yhteistyö rakentuu. Ostamme mielellämme tuotteita ja palveluja ammattilaisilta, joiden osaamiseen luotamme. Hammaslääkärin tuolissa makaavaa helpotta kun tieto siitä, ettei pora ole valehammaslääkärin käsissä. Lisäksi ammatti-identiteetti luo luottamusta. Lakimies luottaa lakimieheen, mutta myös sähköasentaja luottaa työasioissa helpommin kollegaansa kuin sähköasioihin vihkiytymättömiin. Yhteinen tausta ja osaaminen yhdistävät, olipa ammatti mikä tahansa. Ihmisten välinen luottamus kohdistuu eri asioihin, ja harva meistä on 100% luotettava. Voimme olla vilpittömiä ja hyvää tarkoittavia, mutta silti epäluotettavia joissain asioissa. Lasse voi muistaa maksaa velkansa takaisin ajallaan ja sentilleen, mutta puheliaana miehenä hän saattaa joskus juoruta jotakin ohi suunsa. Liisa taas vaikenee muiden asioista kuin hauta, mutta unohtelee keneltä on milloinkin vipannut muutaman euron kahviin. Oikeudenmukaisuus ja kyvykkyys lisäävät luottamusta organisaatioon

Entä voiko organisaatioihin luottaa?

Samoin kuin ihmistenvälisessä luottamuksessa, organisaatioihin kohdistuvassa luottamuksessa on mukana moraalinen puoli ja osaaminen. Organisaatio voi olla joissain asioissa luotettava ja joissain ei. Esimerkiksi yrityksessä voi olla huipputuotteet ja hyvät työolosuhteet, mutta heikosti hoidettu irtisanomisprosessi, joka tuo huonoa mainetta. Organisaatioihin kohdistuvaan luottamukseen kuuluu mm. oikeudenmukaisuus ja kyvykkyys. Organisaation kyvykkyyttä ovat mm. toimivat rakenteet, tehokas työnjako, teknologia ja kilpailukyky. Kun työntekijä uskoo työpaikkansa kyvykkyyteen, hän luottaa sen kykyyn menestyä jatkossa ja selviytyä nykyhetken haasteista. Oikeudenmukaisuutta ovat reilu kulttuuri, avoin viestintä ja hyvä henkilöstöjohtaminen. Oikeudenmukaisessa organisaatiossa työntekijät luottavat organisaation kohtelevan heitä pääasiallisesti reilusti, keskustelevan heidän kanssaan ja perustelevan päätöksiään avoimesti. Organisaation oikeudenmukaisuus ei tarkoita, että se välttämättä tekisi työntekijöitä miellyttäviä päätöksiä, vaan että ikävätkin päätökset tehdään reilun pelin hengessä. Luottamus on hienovarainen, mutta sallittu puheenaihe Luottamuksesta on lupa puhua, mutta ensin on hyvä varmistaa, että kaikki puhuvat samasta asiasta. Esimerkiksi luottamus ihmisten välillä on ennen kaikkea tunnetta ja yhteisille kokemuksilla rakentunutta tietoa. Luotettavuus riippuu siitä, miten itse toimimme ja onko käyttäytymisemme muiden mielestä luotettavaa. Lisäämällä omaa luotettavuuttamme voimme saada enemmän luottamusta muilta. Luottavaisuus on persoonallisuuden piirre, johon myös kasvukokemukset vaikuttavat vahvasti. Luottamuksesta keskusteleminen vaatii taitoa ja hienovaraisuutta. Luottamusta lisäävät kysymykset kartoittavat mikä on auttanut luottamaan aikaisemmin tai mitä jatkossa toivotaan, jotta luottaminen on mahdollista. Kun halutaan parantaa luottamusta, on usein tarpeen panostaa luottamuksen tunteen sijasta luotettavuuteen. Esimerkiksi jos haluamme toisen ihmisen luottavan meihin, on hyvä kysyä mikä auttaisi häntä luottamaan. Epäluottamuksella osoittelu voi saada puolustusreaktion päälle. Jos epäluottamuksesta on tarve puhua, on oltava selkeäsanainen ja kuvattava ymmärrettävästi luottamuksen vienyt toiminta. On epäreilua sanoa, että esimerkiksi hallituksen jäsen on menettänyt luottamuksensa, jos hänelle itselleen ei kerrota syytä. Jos luottamuspula on päässyt syntymään, on asiallista kysyä millaista palautteenanto on ollut aikaisemmin. Yleensä ihmiset ovat valmiita korjaamaan toimintaansa, jos saavat palautetta ajoissa. Luottamus näkyy viivan alla Luottamus ei maksa mitään, mutta voi säästää huomattavia summia. Esimerkiksi työyhteisöissä toisiin luottaminen saa parhaimmillaan työn luistamaan. Luottamuksen ilmapiirissä toisten ammattitaitoa ja panosta arvostetaan, mikä lisää motivaatiota. Kun yksi hoitaa osansa, muut voivat luottaa siihen ja turha tarkistaminen tai päällekkäinen työ jää pois. Luottamus säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Toinen luottamuksen tuoma säästö on sairauspoissaolojen pieneneminen. Työyhteisön sosiaalinen pääoma, jonka merkittävä tekijä on luottamus, vaikuttaa työhyvinvointiin ja työilmapiiriin. Kun työyhteisön jäsenet kokevat, että organisaatioon, esimiehiin, työkavereihin ja heihin itseensä luotetaan, kynnys jäädä sairauslomalle on korkea. Halu olla luotettava näkyy siinä, ettei omia työkavereita ja mahdollisia asiakkaita haluta jättää pulaan. Kun työssä on imua, sinne tullaan pienistä vaivoista huolimatta.

Luottaminen on heittäytymistä

Kuten edellä mainittiin, luottavaisuus on persoonallisuuden piirre, mutta se on myös tahdon asia: voimme päättää luottaa. Jos ei ole mitään syytä miksi ei kannata luottaa, niin luottaminen voi olla viisaampi ratkaisu. Luottaminen lisää mahdollisuuksiamme saavuttaa haluamiamme asioita. Lisäksi luottaminen tekee meille hyvää. Ihmiset, jotka pääsääntöisesti luottavat muihin ihmisiin, kokevat itsensä onnellisemmiksi kuin kyynisemmällä asenteella varustetut henkilöt. Seuraava esimerkki kertoo, mihin riskinottaminen voi johtaa. Nainen halusi kesälomareissullaan ostaa torikauppiaalta maton. Koska kauppiaalla ei ollut sopivan väristä mattoa matkassa, hän lupasi toimittaa maton asiakkaalle suoraan kotiin. Matto piti kuitenkin maksaa käteisellä jo tilausvaiheessa. Nainen mietti, uskaltaako antaa maksun käteen tuntemattomalle torikauppiaalle ja vielä vieraalla paikkakunnalla. Naisen kaivaessa rahojaan lompakosta torikauppias iski silmää ja tokaisi: ”Ikinä en ole naista raha-asioissa pettänyt, muuten kyllä”. Onnistuneen riskinoton jälkeen ihmisen usko siihen, että muihin kannattaa luottaa, vahvistuu. Jos edellisen esimerkin naisen ennakkoasenne olisi ollut, että etumaksua pyytävä torikauppias vain huijaa, niin kauppiaalle ei olisi tarjoutunut tilannetta osoittaa olevansa sanojensa mittainen mies. Samalla nainen olisi jäänyt vaille iloa siitä, että hänen valintansa luottaa osui oikeaan. Matto nimittäin saapui seuraavalla viikolla sovitusti ja oli juuri oikean värinen.